Porlan luonto

Porlan lehto

Porlan lehtoalue on kooltaan n. 1,1 ha ja se kuuluu valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan. Porlan lehto on viimeisiä jäänteitä Ojamon lähteiköistä, joiden kasvillisuus oli ainutkertaista. Lehtoalue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi. Lehtoaluetta ei toistaiseksi ole rauhoitettu.

Porlan lehtokorpi on ollut lähteinen, kostea ja ravinteinen sekä lajistoltaan monipuolinen ja edustava. Lajistoon on kuulunut useita vaateliaita lajeja, mm. erittäin uhanalaiseksi luokiteltua hajasaraa, lännenhernesaraa, eteläistä lehtolajistoa edustavaa lehtosinijuurta, mustakonnonmarjaa, lehtopalsamia ja lehtotähtimöä. Lehtotyypille ominaiseen lajistoon kuuluvat lisäksi purolitukka, kevätlinnunsilmä, suokeltto ja lehtovirmajuuri sekä paikoin käenkaali, sinivuokko, kevätlinnunherne ja vuohenputki. Keväällä lehtoalue on sini- ja valkovuokkojen valtaama.

Alueen puusto koostuu mm. harmaalepästä, lisäksi runsaina esiintyvät tervaleppä, koivu, pihlaja sekä tuomi. Pensaskerrosta edustavat mm. taikinamarja, idänkanukka, korpipaatsama, pihlaja ja pähkinäpensas. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. lehtosinijuurta, lehtotähtimöä ja kevätlinnunhernettä. Harvinaista isotakiasta on havaittu vanhainkodin pihanurmella sekä Ojamonkadun pientareella. Kalanviljelylaitoksen eteläosan lehtoalueella on havaittu runsaita pähkinäpensasesiintymiä sekä upeita saniaiskasvustoja alueen kosteimmissa osissa, mm. isoalvejuurta ja hiirenporrasta.

Alueen luonnonravintolammikot ovat viime vuosisadan alussa täyttyneet lähdevedestä. 1980-luvun lopulla lehdon reunaan valmistui Lohjan kaupungin pohjavedenottamo. Porlan alueen lähteisyys on heikentynyt viime vuosien aikana. Lähdevaikutuksen vähentymisen vuoksi harvinaisimpien lajien esiintymät ovat hävinneet viime vuosikymmeninä. Lehto on kuitenkin säilynyt luonnontilaisena ja kasvillisuudeltaan edustavana. Lähdevaikutuksen vähenemiseen ovat vaikuttaneet mm. lähialueiden rakentaminen, sadevesien viemäröinti sekä pohjavedenotto.

 

Muu luonto

Porlan alueen sijoittuminen harjun rinteeseen ja yli 10 m korkeusero järvenrannasta Ojamonkadulle ovat luoneet puitteet monipuoliselle kasvillisuudelle ja eläimistölle. Sekä luonnonravintolammikoissa että järvenpuolisessa rantavedessä tavataan kattava otos rehevien vesien vesikasvillisuudestamme. Lammikkoalueita koristavat keltaisena kukkivat rentukat ja kurjenmiekat sekä syvänvihreät sarat ja sorsimot. Lammikoiden penkereet ovat niittykukkien valtaamia, vetäen puoleensa eri perhoslajeja. Lammikot houkuttelevat sudenkorentoja sekä saalistamaan että lisääntymään.

Kesällä Porlan rehevän lehtoalueen siimeksessä voi tarkkailla mm. lintuja, kasvillisuutta sekä hyönteisiä. Alueen pesimälinnusto on runsas ja monipuolinen. Lehtoalueella voi tavata mm. sirittäjiä, mustapääkerttuja ja lehtokerttuja. Pikkutikka on harvinainen näky ja pesii alueella. Pienimmistä metsälinnuista tiaiset, puukiipijät, peukaloinen ja hippiäinen ovat alueen vakituisia lajeja.

Lehtoalueen lisäksi myös tiheä rantapuusto ja lammikoiden ruovikot tarjoavat oivan ympäristön monipuoliselle pesimälajistolle.

Alueella voi tavata myös useita nisäkäslajeja, joista mainittakoon mm. kääpiöpäästäinen, joka on vain ison kimalaisen kokoinen. Myyrien ja hiirien lisäksi lumikko, kärppä, supi, mäyrä, kettu, saukko ja rusakko ovat jokavuotisia tuttavuuksia.

 

Lue lisää:

Vuorinen, S. 1995. Lohjan ranta-alueiden luonnon perusinventointi.

Lehtojensuojelutyöryhmä 1988: Lehtojensuojeluryhmän mietintö. Komiteamietintö 1988:16. Ympäristöministeriö, Helsinki.

Vuorinen, S. 1989. Porlan lehdon kasviston ja kasvillisuuden seuranta. Lohjan ympäristösuojelulautakunnan julkaisu 1/89.

Sohlberg,T. 1996. Porlan kalanviljelyaltaiden vesikasvillisuuskartoitus.

Ympäristönsuunnittelu Enviro Oy, 2005. Porlan lehdon hoito- ja käyttösuunnitelma.